Dieselmoottori
Lennokin pienoisdieselmoottorilla ei ole varsinaisten dieselmoottoreiden kanssa muuta yhteistä kuin polttoaineen sytyttäminen puristuslämmön avulla. Pienoisdieselmoottorissa polttoaine sekoitetaan imuilmaan kaasuttimessa ottomoottoreiden tapaan, mutta syttyminen tapahtuu kuitenkin puristuslämmön avulla ilman sähkökipinää tai hehkutulpan katalyyttivaikutusta. Sytytyshetkeä voidaan säätää muuttamalla puristussuhdetta käynnin aikana. Tätä varten on moottorissa tavanomaisen sylinterinkannen tilalla ns. vastamäntä, jota siirretään puristuksensäätöruuvin avulla. Kaikki pienoisdieselit toimivat kaksitahtiperiaatteella, sillä nelitahtimoottorin venttiilien ja säädettävän puristussuhteen toteuttaminen samassa moottorissa on liian monimutkaista, joskaan ei välttämättä mahdotonta.
Ensimmäiset lennokkidieselmoottorit rakennettiin Sveitsissä 1940-luvun alussa, ja toisen maailmansodan loputtua niitä alettiin valmistaa Englannissa (mm. Frog, ED, Allbon, PAW, Oliver Tiger) ja myöhemmin myös mm. Saksassa (Webra, Taifun) ja Italiassa (Super Tigre, Rossi, Cipolla). Dieselmoottori oli yleinen polttomoottorilennokissa 1970-luvulle asti, minkä jälkeen hehkutulppamoottori syrjäytti sen nopeasti, ja aikaisemmin runsas merkkivalikoima kauppojen hyllyillä supistui lähes olemattomiin. Tämä johtui siitä että RC-kaasuttimen käyttö dieselmoottorissa ei ole aivan ongelmatonta, sillä kaasua säädettäessä voi olla tarpeen säätää myös puristusta. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, mistä on esimerkkinä oheisen kuvan esittämä, RC-kaasuttimella varustettu MVVS-diesel. Myös Progress Aero Works valmistaa dieselmoottoreita RC-käyttöön.
Käytettävyydessä selvin ero RC-käytössä hehkutulppamoottorin ja dieselmoottorin välillä on kaasuvaste. Hehkutulppamoottorin kaasuvaste on välitön, kun taas dieselmoottori vastaa kaasuun huomattavasti laiskemmin. Vääntöä dieselmoottori tarjoaa huomattavasti enemmän, alemman kuvan MVVS pyörittää kevyesti 9x4-tuumaista potkuria yli 10000 kierrosta minuutissa kun taas saman valmistajan hehkutulppamoottoreilla pitää tyytyä tuumaa pienempään potkuriin käytettäessä vakioäänenvaimentajaa.
Täysin ei dieselmoottori siis ole hävinnyt lennokkikäytöstä, ja F2C-luokan joukkuenopeuslennokeissa se on yksinomaan käytetty moottorityyppi.
MVVS 2,5 cm3 diesel RC-kaasuttimella varustettuna. Kuvassa on mukana myös siimaohjausversion venturikaasutin neuloineen.
[muokkaa] Polttoaineet dieselmoottorissa
Lennokkidieselin peruspolttoaineena on dietyylieetterin, petrolin ja risiiniöljyn seos. Eetterin tehtävä on parantaa polttoaineen puristussyttyvyyttä eli saada polttoaineen ja ilman seos syttymään jo niissä lämpötiloissa, jotka pienoismoottorissa voidaan pelkällä puristuksella saavuttaa. Petroli on varsinainen polttoaine, jonka palamisesta saadaan suurin osa moottorin tuottamasta tehosta. Risiiniöljy voitelee liikkuvat osat ja jäähdyttää moottoria poistuessaan pakokaasujen mukana. Näiden kolmen komponentin lisäksi polttoaineen syttymisominaisuuksia parannetaan usein lisäämällä pieniä määriä amyylinitraattia, amyylinitriittiä, isopropyylinitraattia tai heksyylinitraattia. Monetkin näistä lisäaineista on luokiteltu myrkyiksi, joten niiden samoin kuin dietyylieetterin saaminen on nykyisin yksityishenkilöille vaikeaa, mikä on ollut omiaan vähentämään dieseleitä kohtaan tunnettua mielenkiintoa. Hehkutulppamoottorissa käytetyt metanoli ja nitrometaanikin ovat myrkkyjä, mutta niiden hankkiminen on nykyään täysi-ikäiselle henkilölle melko vaivatonta.
Esimerkki dieselmoottorin polttoaineesta:
33 % eetteriä
35 % valopetrolia tai Jet A1 -lentopetrolia
30 % risiiniöljyä
2 % isopropyylinitraattia
Tämä polttoaine soveltuu uuden moottorin sisäänajoon. Huolellisen sisäänajon jälkeen öljyn määrän voi alentaa 25 prosenttiin ja lisätä vastaavasti petrolin osuutta.
Kuvan MVVS:ssä on käytetty "pula-ajan" polttoainetta:
33 % lamppuöljyä (raskas teollisuusbensiini)
33 % risiiniöljyä
33 % Go-Start -käynnistyssumutetta (valmistaja Turtle Wax)
Sisäänajon jälkeen polttoaineseoksen sekoitussuhde muutetaan samalla tavoin kuin yllä olevassa "oikeassa" reseptissä.
