Rinnelennätys
Rinnelennätyksessä käytetään hyväksi rinteen tai seinämän aiheuttamaa ylöspäin virtaavaa tuulta.
Tuulen kohdatessa kohoavan maaston tai seinämän, sen suunta muuttuu väkisin siten että rinteen etupuolelle syntyy nostavaa virtausta. Vastaavasti rinteen huipulla ja takana virtaus painuu alaspäin ja usein vielä huomattavan pyörteisenä. Lennätyksessä pidetään lennokkia nostavan patjan päällä ja näin voidaan saavuttaa hyvin pitkiä lentoaikoja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lennätyspaikka ja -aika
Rinnelennättäjän unelmissa on paikka, jossa vallitsevaan tuulensuuntaan laskee puuton, lyhytruohoinen niitty... Tällaisessa paikassa voidaan lennättää lähes mitä tahansa liidokkeja ja miksei muitkin lentolaitteita.
Käytännössä lennätyspaikan valinta tapahtuu tuulensuunnan ja maaston mukaan. Paikaksi kelpaa muutaman kymmenen metrin korkuinen mäennyppylä, jonka huipulla tai tuulenpuoleisella rinteellä on käypä laskeutumispaikka. Mitä suurempi korkeusero ja mitä vapaammin ja puhtaammin tuuli paikkaan osuu, sitä parempi.
Lisäksi on luonnollisesti huomioitava lähistöllä oleva asutus ja maastossa liikkujat.
Kova realiteetti on, että monet lennätyspaikat ovat aika karuja olosuhteidensa puolesta. Käytössä olevat laskeutumispaikat ovat usein pieniä ja epätasaisia - pieni avokallion nyppy saattaa olla parasta mitä paikalta löytyy. Kovasiipisellä koneella ei tällaisissa paikassa tehdä yhtä lentoa enempää.
[muokkaa] Rinnelennokit
Ihanteellisessa paikassa lennätys on mahdollista kaikenlaisilla liitävillä laitteilla. Jopa helikopteria on lennätetty rinnetuulessa autorotaatiolla menestyksekkäästi. Lauskeutumispaikkojen luonne kuitenkin on muovannut suosituksi lentovälineeksi erilaiset lentävät siivet. Erityisesti EPP:n tulo lennokkimateriaaliksi on lisännyt rinnelennätyksen paikkavalikoimaa. EPP siivestä on tehtävissä lähes särkymätön lennokki, joka kestää kovatkin laskut vahingoittumattomana.
