Sähkölennokki
Sähkölennokki on lennokki, jonka voimanlähteenä on sähkömoottori. Sähkölennokeissa käytetään NiCad-, NiMH- tai LiPo-akkuja. Nykyisin akkujen kehityksen myötä sähkölennokeilla kilpaillaan jo polttomoottoristen kanssa samoissa luokissa. Esimerkiksi F3A:ssa. Lennokit voi jaotella seuraaviin alakategorioihin:
[muokkaa] Sisälennokit
Sisälennokit ovat yleensä alle metrin kärkivälin omaavia keveitä ja hitaasti lentäviä lennokeita. Sisälennokeille sopivia lennätystiloja ovat mm. isohkot palloiluhallit ja riittävän suuret liikuntasalit. Keveillä sisälennokeilla voidaan myös lentää ulkona tuulettomissa olosuhteissa, tyynet kesäillat ovat hyviä tähän toimintaan.
Lennokeissa käytetään erittäin kevyttä tekniikkaa, jolla päästään pieneen kantopintakuormitukseen, joka puolestaan mahdollistaa hitaan lennon. Servoina käytetään 3-6g servoja ja alle 10g vastaanottimia. Joissakin ultrakeveissä (lentopaino muutamasta grammasta ylöspäin) sisälennokeissa käytetään joskus IR-lähetin/vastaanotin tekniikkaa. Akut lennokeissa on kevyitä, litiumpolymeeriakut ovat nykyään pääsääntöisesti käytössä hyvän energiatiheytensä (jopa 140-150 Wh/kg) ansiosta. Myöskin pieniä Ni-Mh akkuja on käytössä, mutta niissä taas joudutaan vähentämään kapasiteettiä jotta paino saadaan kuriin, jolloin myös lentoaika jää vähäiseksi. Moottoreina lennokeissa käytetään yleensä harjattomia kaupallisia moottoreita tai itsetehtyjä moottoreita, joiden aihiot saadaan usein esimerkiksi CD-ROM -asemasta. Aiemmin sisälennokeissa käytettiin GWS-nimisen Taiwanilaisen yrityksen valmistamia harjallisia moottoreita ja niihin sopivia vaihdepaketteja. Harjattoman edut harjalliseen on parempi hyötysuhde, joten pienen akkukapasiteetin takia saadaan pitempi lentoaika, eikä akun energiaa tuhlata moottorin lämmittämiseen. Tehoa saadaan luonnollisesti enemmän harjattomasta kuin samanpainoisesta harjallisesta moottorista.
[muokkaa] Puistolennokit
Puistolennokit ovat sisälennokeita hieman isompia ja raskaampia. Kärkiväli sijoittuu normaalisti välille 65-120cm ja lentopaino on muutamasta sadasta grammasta noin kiloon. Puistolennokilla voi nimensä mukaisesti lentää puistossa tai pienillä urheilukentillä, kuitenkin ympäristöä ja kanssaihmisiä kunnioittaen. Vaikka puistolennokki kuulostaa terminä suhteellisen turvalliselta, voi kilon painoinen puistolennokki saavuttaa yli 100 km/h nopeuden, jolloin se voi olla jopa hengenvaarallinen, mikäli turvallisuuteen ei paneuduta. Puistolennokit ovatkin viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt paljolti sekä akkutekniikan, että moottoritekniikan kehittymisen ja halpenemisen ansiosta. Myös alentuneet ARF-sarjojen hinnat ovat merkittävästi lisänneet lennokkiharrastajien määrää. Nykypäivänä puistolennokki onkin ensikoneena arviolta yhdeksällä uudella lennokkiharrastajalla kymmenestä.
[muokkaa] Sähköliidokit
Sähköliidokit ovat liidokkeja joissa sähkömoottorilla on korvattu starttikumi/vinssin tarve. Moottorilla ajetaan lennokki sopivalle korkeudella, pysäytetään moottori ja liidellään etsien nousevia ilmavirtoja. Moottoria voi käyttää myös liidokin "kotiuttamiseen" jos se päässyt valumaan liiaksi alatuuleen.
