Teho-/painosuhde
Teho–paino-suhde tarkoittaa tehon suhdetta kappaleen massaan. Sähkölennokkien moottorin tai moottoreiden kokonaisottoteho suhteutetaan lennokin kokonaismassaan. Aikana, jolloin nykyisistä harjattomista moottoreista ei juuri ollut vielä kuultu, pidettiin sähkötaitolennokille sopivana teho–paino-suhteena n. 300 W/kg. Nykyisin samalla teho–paino-suhteella päästään huomattavasti parempaan suorituskykyyn, kun useimmat harrastajat ovat siirtyneet hiiliharjallisista tasavirtamoottoreista harjattomiin moottoreihin. Hyötysuhdelukemat ovat siirtymän jälkeen kasvaneet merkittävästi – jopa kymmeniä prosentteja. Yhdessä keventyneen akkuteknologian kanssa ovat mm. F3A-luokan 2×2-metriset, noin viisikiloiset taitolennokit täysverisiä kilpailuvälineitä sähkömoottoreiden vieminä – aivan MM-tasolla saakka.
Esimerkki:
- lennokki painaa 800 grammaa
- sähkömoottorin suurin ottoteho on 240 W
- → teho–paino-suhde on 240 W / 0,8 kg = 300 W/kg
- Jos mukaan otetaan myös moottorin hyötysuhde, sekä potkurin hyötysuhde, on kyse absoluuttisesta teho–paino-suhteesta.
Sähkölennokeissa on vähimmäistason teho–paino-suhde noin 50–75 W/kg. Tämmöisillä tehoilla hyvin suunniteltu lennokki voi vielä lentää edes jotenkuten, mutta lennättäjältä vaaditaan erittäin rauhallisia liikkeitä ja riittävää kokemusta. Puistolennokkitasolla pidetään "järkevänä" teho–paino-suhteena 100–200 W/kg, jolloin lennokin suorituskyky on reipas, eivätkä perustaitolentoliikkeet jää lentämättä tehon puutteesta johtuen. Kun tarvitaan vieläkin rajumpaa suorituskykyä, nostetaan teho–paino-suhde yli 300 wattiin kilogrammaa kohden, jolloin mm. loputon pystynousu on sopivalla potkurivalinnalla mahdollista.
